Länkipohjalaissyntyinen laulaja-lauluntekijä ja kirjailija V.A.Virtanen on julkaissut uuden teoksen, nimeltään Ilmastotietoinen. Piirroskuvitettu kirjanen käsittelee ilmastonmuutokseen suhtautumista, edistää ongelman ymmärtämistä sekä esittää yhden uuden mallin, oikeastaan yksinkertaisen työkalun sen ehkäisemiseksi – tai ainakin hidastamiseksi.

– Lähdin kirjoittamaan teosta, koska halusin päivittää oman suhteeni ilmasto-ongelmaan. Perehdyin aihepiiriin eli kulmista ja huomasin, että me keskiluokkaiset länsimaalaiset olemme saaneet aikaan ongelman, jonka olemassaolon ymmärtämiseen ei ole kuitenkaan annettu riittäviä eväitä.

Virtasen mukaan saatamme vain ihmetellä, miksi valintojamme kritisoidaan, vaikka koko maailmantalous pyörii edelleen fossiilisilla polttoaineilla. Hän kertoo kirjoittaneensa teoksen, jotta valintamme olisivat tietoisia – ei siksi, että ne olisivat tuomittavia.

– Ymmärrämme kaikki, että ilmasto muuttuu, mutta muutokseen on vaikea suhtautua. Useimmat meistä tiedostavat asian vakavuuden, mutta kokevat silti hämmentävänä ilmastotoimien ristiriitaisuudet, Virtanen täsmentää.

Kaikki kiteytyy hänen mielestään oikeastaan kysymykseen, miksi meidän tulee tarkkailla omia, pieniä valintojamme arjessa, kun samaan aikaan fossiililaitoksia ei kyetä sulkemaan suurvalloissa. Tähän vedoten saatamme jatkaa entistä elämäntapaamme ajatellen, että nämä minun päästöni ovat niin pieniä suhteessa siihen, mitä muut valtiot ja niiden jättilaitokset ilmaan syytävät.

– Etenemisen hidastaminen on varmaan oikea sanapari tässä yhteydessä, koska tehdään mitä vaan, hiilidioksidin määrä ilmakehässä lisääntyy väistämättä, hän pohdiskelee.

Yksilön kulutus ja päästöt skaalataan valtioiden tasolle

Hänen kirjassaan esittämä malli on nimeltään päästöpassi. Se perustuu yksilön kulutuksen ja päästöjen tarkkailuun.

– Kun se skaalataan valtion tasolle ja edelleen globaalille tasolle, ajatuksena on saada käännettyä meidät päästöttömyyskilpailuun. Ihmisluonnossahan on sisällä taipumus kilpailuun, olla parempia kuin naapuri. Alettaisiin siis tällä mallilla kilpailla naapurin kanssa.

Seuraavaksi yksilöiden tulokset skaalattaisiin valtiotasolle. Tällä periaatteella on muodostettu kirjassakin oleva värikartta maailmasta: kun jollakin maalla on alle 7 tonnia hiilipäästöjä asukasta kohti vuodessa, tämä maa maalautuu tietyllä värillä.

Kartan avulla voidaan tilannetta eri maissa seurata ja saada maailmankartta värjääntymään toisin. Nyt noin puolet siitä on paremmalla, tummalla värityksellä.

– Kilpailu on siis hiilijalanjäljen laskemista, mutta ongelma on, että meitä turhauttaa laskea omaa hiilijalanjälkeä, jollei sillä ole merkitystä isossa kuvassa. Olen kirjassa onnistunut saamaan selkeästi yksittäisen hiilijalanjäljen merkityksen näkymään skaalattuna, näin se tulee lähelle ihmistä ja kysymysmerkit poistuvat, hän kuvailee.

Pelkistetty kolmeen osa-alueeseen: lämpö, liha ja liikkuminen

Taustalla on tieteellinen tieto pelkistettynä kolmeen alueeseen, joita tarkastellaan. Ne ovat lämpö, liha ja liikkuminen.

– Lopussa on itse työkalu, mutta ennen sitä olen kuvannut, mistä päästöt eri osa-alueilla koostuvat ja mitkä ovat vähentämiskeinot. Siinä on ihan viikkokalenteri, jota lukija saa värittää itselleen. Näin hän saa muodostettua kuvan, minkä väriseksi hänen passinsa tulee. Passin väri elää koko ajan.

Vanha idea syntyi oikeastaan jo kolme vuotta sitten, jolloin hän myös testasi sitä muutamalla ihmisellä.

– Kyllä se antoi aika todellisen kuvan heidän kulutuksestaan näin yksinkertaisella mallilla. Tämä teema on ollut agendallani jo pitkään, mutta se hautautui omaan mahdottomuuteensa eli sille, kuinka huonosti vastaanottavaisia olemme tällaisille asioille.

Laukaiseva tekijä kirjan kirjoittamiselle oli kuitenkin pääministeri Sanna Marinin vastaus lapsen kysymykseen, mitä ilmastonmuutokselle voitaisiin tehdä.

– Vastaus oli pysäyttävä: Suomi yrittää tehdä parhaansa, mutta kun kaikkien pitäisi tehdä niin! Siinä oli sisään leivottuna ”kyllähän me, mutta kun ne muut” -ajattelu sekä turhautuminen siihen, kuinka vähän lopulta on tehtävissä, koska kaikki eivät osallistu, Virtanen kuvailee.

Hän kertoo käsitelleensä kirjassa myös asian globaalia kuvaa ja sitä, miten Kiina on siinä yhtenä ratkaisevana tekijänä. Globaali kilpailu ylipäänsä on ongelma siinä, miksei pystytä tekemään nopeita suunnanmuutoksia, koska muuten pudotaan kilpailusta.

– Oivallukseni on, että kilpailun pitää jatkua, mutta se täytyy kääntää päälaelleen niin, että kilpaillaan kestävämmillä tavoilla. Tässä on yksi vastaus siihen.

Niin iso mörkö, että se kielletään tai ahdistutaan liikaakin

Hän halusi kirjoittaa hyvin selkeän teoksen, koska he, jotka eniten tätä informaatiota kaipaavat, usein vähiten sitä lukevat. Siksi hän on myös kuvittanut sen omilla piirroksillaan, jotta kaikkien olisi helpompi tarttua kirjaseen.

– Esittämäni malli tuntui ainoalta oikealta lähestymistavalta ongelmaan ja olen vähän ihmetellytkin, ettei vastaavia ole ollut, vaikka monenlaisia vaihtoehtoja on esitetty. Se pohjautuu Sitran analyyseihin. Heillä on hyviä verkkotyökaluja, samantyyppisiä kuin tässä esittämäni, mutta tämä minun versioni on matalan kynnyksen ratkaisu, jonka skaalaaminen on toteutettavissa.

Kirjan nimessäkin ajatuksena on, että tämän kautta ihminen tulee tietoisemmaksi omista kulutustottumuksistaan ja niiden vaikutuksista ilmastoon.

– Tämän avulla lukija pystyy myös muodostamaan suhteen muutokseen. Nyt se on niin iso mörkö, että joko halutaan olla tietämättä tai välittämättä siitä – tai se ahdistaa niin, että yritetään kaikin keinoin vaikuttaa. Tavoitteena on neutraali suhtautuminen, joka saa aikaan toimintaa ilman syyllistymistä, hän tiivistää.

Yksi osa-alue on ravinto, joka on sanojen rytmiikan vuoksi korvattu sanalla liha. Ollaanko meitä kaikkia nyt käännyttämässä kasvissyöjiksi?

– Tässä pitää olla tarkkana. Kasvoin 80-luvulla kodissa, jossa syötiin kokolihaa vain sunnuntaisin. Lihansyöntiä ei tarvitse lopettaa, mutta sitä tulee vähentää. Ne ovat kaksi hyvin eri asiaa. Ennen kaikkea kysymys on punaisesta lihasta. Kalaa, kanaa ja vaaleaa lihaa saa syödä passinkin puitteissa, mutta mitä vähemmän punaista lihaa, sen parempi, Virtanen muotoilee.

Voisi toimia oppikirjanakin, teknistaustainen tekijä kaavailee

Kirjasen voi hankkia V.A.Virtasen oman kustantamon kautta, ja kirjastoistakin sitä kannattaa kysellä. Tekijän mielestä se sopii jopa oppikirjaksi sekä kattavaksi tietoiskuksi yksityisille ja eri yhteisöille.

Oppikirjaksi pääsy ei ole aivan helppoa, mutta yksi Virtasen aiempi kirjanen on hyväksytty oppikirjaksi, mikä on tuonut taloudellista pohjaa jatkaa kirjoitustyötä.

Runsas vuosi sitten hän teki putkiasentajille piirroskuvitetun käsikirjan, joka kokonsa puolesta kulkee vaikka haalarin taskussa. Se löysi markkinansa ja on käytössä yli kymmenessä oppilaitoksessa ympäri Suomea.

– Aloitin aikanaan asentajana KVL-Tekniikalla, myöhemmin olen toiminut putkialan yrittäjänä ja pitkään myös kouluttajana sekä viimeksi opetus- ja digisisältöjen parissa. Kymmenen vuotta sitten alkoi taiteilijuus nostaa päätään, ja tekemiseni on kääntynyt sille polulle, nykyään Tampereella asuva Virtanen kertoo omasta taustastaan.

Hänen elämässään kirjoittaminen ja musiikki kulkevat rinnatusten, kirjoittaminen vähän edellä, sillä sitähän laulujen tekeminenkin on.

– Seuraavaksi lienee taas tulossa kirja, ehkä levykin muutaman vuoden sisällä, hän varovasti arvelee. Ilmastotietoinen-kirjanen ilmestyi joulun alla, mutta ei aivan ehtinyt joulumarkkinoille.